Kukkasen kohtalo
| Kukkasen kohtalo Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Joukossa laakson lasten huomasin
- Mä kerran ruusun, punahuulisen,
- Se terässänsä vielä makasi,
- Viattomuudessansa uinaillen.
- ”Oi, nauttimahan nouse, kaunoinen,
- Iloja, joita elonaika suo!”
- Niin virkki perho, kultasiipinen,
- Mi kukan luota liehui kukan luo.
- ”Sun asunnossais on niin kolkkoa,
- Ja nauttimatta syömmeis sykkivi,
- Vaan tääll’ on ihanuutta, iloa,
- Ja lempi, muiskut sua oottavi”.
- Ja kukka, heltyin hänen sanoistaan,
- Suuns’ liehakoitsijalle tarjosi,
- Ja perho suutel, ”hyväst” virkki vaan
- Ja toisten ruusuin luokse kiiruhti.
K. S–n.