Kukan kohtalo (Avellan)

Kukan kohtalo.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ma kesän lapsukaisten joukossa
Näin ruusun ensi kukoistuksessa,
Se purppuraisna nukkui verhossa
Ja uneksui vaan puhtaudesta.
”Oi kukka kaunis, silmäs nostele
Ja elon onnea saa ymmärtään,”
Niin alkoi, liehuin lehti lehdelle,
Tuo perho kultasiipi kielimään.
”Kas verhon tyrmä sua saartelee,
Ja syömes siell’ on köyhä, tyhjä vaan;
Tääll’ päivä hehkuu, riemu viittailee,
Ja lempeä, ja suuta vaihdetaan”!
Sen kuullen kukka muutti aatokset
Ja suunsa tarjos, kielipalvulle;
Hän kerran muiskas, heitti hyväiset
Ja ruusuloille lensi uusille.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.