Kuihtunut lehti

Kuihtunut lehti Kirjoittanut Otto Erich Hartleben

Näin hänen kiharoillaan lehden kuihtuneen,

kun kerran viimeisen mä hänen rinnallaan

vuort’ alas astuin. Mulle ilon salaisen

tuon tumman hiusparven tumma lehti toi,

tuo mykkä todistaja hurman nautitun.

Tään onnen tähden hiljaa naurain astelin,

kun paisuvainen humu puiden yli sous.

Ja vielä ennen ensimmäistä taloa

tuon tumman lehden hänen päästään varastin,

Ja kun nyt katsoin noihin silmiin suloisiin,

joiss’ oli taas jo katse kainon-siveä,

hän loi ne silmihini: mitä otitkaan?

Mä lehden näytin. – Veren aallon hämärän

näin käyvän yli viatonten kasvojen.

Mut äkkiä hän syttyi haluun palavaan –

nuo väris huulet avoimet, ja rutosti

nyt kuuman antautumishehkun salama

mun iski sydämeeni, lamautti sen!

Vein vavahtaen pienen käden huulillein

ja kerran viimeisen mä sitä suutelin,

kun paisuvainen humu puiden yli sous.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.