Kruunaus (Juva)

1. Kruunaus. Kirjoittanut Heinrich Heine

Te laulut! Te lauluni oivat!

Nyt ylös aseihin!

Te torvia toitotelkaa,

Ja kilvelle nostakaa

Tää nuori tyttö,

Mi sydämeni vallitsee

Ja kuningattareni on.

Terve! nuori valtijatar!

Auringosta tuolta

Riistän mä säteet kultaiset

Ja kruunun niistä kiertäisen

Sun pyhään päähäs nyt.

Sinisilkistä liehuvan taivaanteltan,

Min poimuissa yöllä timantit säihkyy,

Ma leikkaan kalliin kaistaleen

Ja kruunausvaippana lasken sen

Yli ruhtinaallisten olkapäittes.

Hoviherroiksi sulle annan

Sironjäykät sonetit palmikkopäät,

Uljaat terzinit, sievät stanssit;

Ja juoksupoiaksi vitsini saat,

Hovinarrina fanttasiiani on,

Ja airunna, hymyyvä kyynel vaakunassa,

Olkoon huumori tää.

Mut itse, kuningattareni,

Mä etees polvistun,

Ja tunnustain sinut valtijaksi,

Ma purppurapieluksella

Tuon tarjokses

Sen järkeni hiutusen,

Min säälistä mulle viel’ on jättänyt

Valtas edeltäjätär.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.