Kirottu mahti

Kirottu mahti Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Kirottu mahti on herraus riiston ja rahan,

jonka on vallassa vangitut kampihin työn.

Näiden on taistelu niinkuin on hyvän ja pahan,

niinkuin on paistavan päivän ja pimeän yön.

Taistelu tämä ei ennen laimeta saata,

kunnes on ihminen vapaana asuva maata.

Taistelu tämä on taistelu vallasta valon,

työkö vai ihminen toisensa vangiksi jää.

Tänään on ihminen vankina pimeän talon,

riistetty raha on maailman valtias, pää.

Tänään käy kaaoksen keskellä tuskainen nyyhky,

palannut vielä ei arkista laskettu kyyhky.

Tänään on ihminen vankina keltaisen kullan,

kärsien kääntyvi katseensa kaaosta päin.

Tuhansin murenin perkaa se peltojen mullan,

auraan on kahlittu ihmisen sielukin näin.

Ihminen vieläkin viettävi piinaista yötä,

halliten ihmistä työ, eikä ihminen työtä.

Siinäpä syy, miksi ihminen sielulta hiutuu,

elämän kuorma on hänelle painava ies.

Siinäpä syy, miksi kauneuspalvonta riutuu,

kylmäksi sammuvi sydänten loimuva lies.

Pyrkimys kiintynyt yksin on kultahan vainen,

kultaisen vasikan luona on mies sekä nainen.

Kirottu mahti on herraus riiston ja rahan,

jonka on vallassa vangitut kampihin työn.

Näiden on taistelu niinkuin on hyvän ja pahan,

niinkuin on paistavan päivän ja pimeän yön.

Taistelu tämä ei ennen laimeta saata,

kunnes on ihminen vapaana asuva maata.

Kerran – sen uskomme – herraus riiston ja rahan,

jonka on vallassa vangitut kampihin työn,

sortuvi maahan kuin symbooli väärän ja pahan,

kultainen vasikka, syntynyt kauhuissa yön.

Vangittu ihminen! Kauneimman kutsusi kuulet:

vuorilla käyvät jo aamua henkivät tuulet.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.