Kirkas syyspäivä

Kirkas syyspäivä.

Kirjoittanut Katri Vala


Metsä, maa ja taivas
täynnä syksyn epätoivoista ihanuutta.
Ilmassa mullan väsynyt hymy
ja huo’unta.
Taivaalla syysauringon
kylmä kirkkaus.
Tummanvihreissä puissa
loistaa verenkarvaisia läikkiä,
ja maasta vilahtaa
jonkun myöhästyneen kellokukan
arka, sininen katse
kellastuneiden lehtien lomasta.
Mäkien rinteillä helottaa puolukan,
myöhäisen hedelmän
punainen valtimoveri.
Taivas, kesällä kuin maahanlaskeutunut,
on vetäytynyt saavuttamattomiin.
Sen väri on tummentunut
kuin olisi se lempeinä, suvisina öinä
imenyt itseensä myriaadien kukanterien sinen.
Kaikki, kaikki ovat kadonneet
kesän täyteläiset hetket,
kukkivat päivät ja hymyilevät yöt.
Syysauringon kylmässä kirkkaudessa
keinuu kypsien omenain
ja valmiiden tähkien tuoksu
ja metsästä kuuluu siementen
hiljainen variseminen – – –


Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.