Kevät-aamu (Avellan)

Kevät-aamu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kas, kuin kevät kaunis taasen
Idän aaltoloista kulkee,
Kultaan, purppurahan maasen
Naurusuisen jällen sulkee.
Usva haihtuu, ilma soipuu,
Luonto tainnoksista toipuu.
Leivo, äsken saapununna
Virkkusiivin etelästä,
Laulaa, kauvas kohonnunna,
Tunnon, kevään elämästä;
Joutsenparvi ennättävi,
Pohjan maita tervehtävi.
Aalto vapaa, virmanlainen
Hyppii puitten varjoksessa;
Ilomiellä oravainen
Suojaa hyörii sammalessa,
Ja tuoll’ metsän äärisellä
Kyyhky kukertavi hellä.
Aaltoellen tuulosessa
Touvot hyöstyy tanterilla;
Talven valkovaippasessa
Jänis juoksee oraksilla.
Kyttä tuolla kyyristävi,
Pyssyn hiljaa virittävi.
Lehdon taajan viilehessä
Jäisen hangen jättö tuikkaa,
Koivupuitten siimeksessä
Vuokko noikkaa, lähde ruikkaa;
Näkki nousee unestansa,
Näppäsevi kanneltansa.
Kevät kaunis! kauvan vierii
Vaunus mailla kaukaisilla,
Ennenkuin ne meillä kierii,
Kaihoisilla kunnahilla.
Vaan, kuin meidän, etpä sieltä
Löydä kiitollista mieltä.
Kuuletkos sa laulujamme,
Tiedätkös, mi laulut johtaa:
Että etsit seutujamme,
Vapaus kuin vangin kohtaa;
Ett’ on myöskin jäätehellä
Syömiä sun virkistellä.
Joudu, maalle, veelle anna
Uudet juhlavaatteet taasen;
Perhokaiset yöstä kanna,
Kukat alta mustan maasen;
Rakkahista tuntoloista
Talven kolkot muistot poista!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.