Jyväskylästä (4.9.1875)

Jyväskylästä.

Kirjoittanut Minna Canth


Pahe, joka maassamme ja erittäinki meidän seuduillamme on pääsnyt kamoksuttavaan valtaan, joka jo monen perheen on syösnyt onnettomuuteen, monen ihmiskuvan saattanut ijankaikkiseen kadotukseen, joka kavalan käärmeen tavoin syövyttää yhteiskuntamme ydintä ja uhkaa siten koko sen tulevaisuuden kukistaa, – tämä julma pahe on väkeväin juomain ylellinen nautinto. Että asia on surkea totuus, eikä mikään valheellinen mielikuvitus, sen kyllä olemme tilaisuudessa joka päivä näkemään, mutta olkoon tässä kuitenki todistukseksi muutamia esimerkkiä kerrottu. Viime Juhannus päivänä, Jumalan palveluksen aikana hoiperteli muuan isä kasvavan poikansa keralla kaupungin kaduilla, kovalla äänellä kerskaten juoneensa yhdessä tuon hyvätoiveisen poikansa kanssa, joka kelmeänä ja surkeasti juopuneena kömperöi hänen rinnallaan. Muutamia päiviä myöhemmin nähtiin, ikään kaupungin kadulla, eräs äiti ihastuneena hyväilevän juopunutta poikaansa, luullen hänessä nyt vasta oikeen miestä olevan. Sanomalehden palstoilla rohkenee eräs Pekka K– julkisesti kerskata häpeällisistä erhetyksistään, ja jok’ainoa päivä pitkin kesää, kun koko luonto viehättävimmässä suloisuudessa ylisti Luojansa rakkautta, kokoontui juomareita harjun viertämälle viettämään kurjinta, jumalatointa elämätä. Eräänä lauvantai iltana katosi muuan renkimies, Taipale nimeltä, aivan tietymättömiin, ja kamalasta murhasta puhutaan, jota kuitenkaan ei vielä ole voitu toteen näyttää. Niinikään löydettiin miehen ruumis viime viikolla erään talon takapihassa. Mikä on syynä kaikkeen tähän surkeuteen? Ei muu kuin viina, joka veri-vihollisen tavoin tulvailee yli maan, upottaen, hävityksen syvyyteen kaikki, mitä kansallamme pyhintä on: sen vilpittömän uskon, sen puhtaan siveyden tunnon, sen oikeutta ja totuutta harrastavan mielenlaadun. Missä ikänä tuo tuli-virta valloillaan on ollut, siellä myös alueellinen häviö ja henkinen turmelus osoittavat sen jäljet. Ihmiset tukahduttavat omantunnon äänen ja ylenkatsovat Jumalan pyhän Sanan, joka kuitenki on ollut ja on ijankaikkisesti oleva ainoa vakava johdattajamme elämän monimutkaisella tiellä.

Te vanhemmat ja vanhempain sijassa olevat isännät ja emännät! Syysmarkkinat ovat taaskin tulossa Jyväskylään, lähetättekö lapsenne ja palkollisenne nytki sinne pahennusta saamaan? Moni on ehkä juuri markkina-tiloissa ensi kerran niellyt viinan myrkkyä, moni on juuri silloin joutunut sille tielle, jonka loppu on ajallinen häviö ja ijankaikkinen kadotus. Järjettömät eläimet palautuvat vaaran tieltä, nähdessään onnettomuuden siellä väijyvän, mutta ihminen, jolle Luoja tiedon, tahdon ja ymmärryksen on lahjoittanut, ihminen rientää sokeana turmelusta kohden. Rajattomia himojansa pyytää hän vaan tyydyttää, mutta kuta enemmän hän niitä noudattaa, kuta enemmän hän niiden valtaan antautuu, sitä kovemmiksi, sitä rajummiksi ne myös tulevat, kunnes vihdoin, hirmuvaltijaan tavoin, raastavat kahleitettua orjaansa kohden ammottavaa syvyyttä. Mitä auttaa enään onnettoman vaikeroimiset, mitä tuskansa suuret, kun hän kahleissa horjuu jyrkkyyden partaalla?

Ei ole syytöin se ihminen, joka näkee lähimmäisensä hengen vaarassa, eikä riennä hänen avuksensa. Et ole syytöin sinä, joka levollisena katselet, miten lähimmäises vajoo viinan virtaan, jossa sekä sielunsa että ruumiinsa joutuu kuoleman omaksi, – etkä ojenna kättäsi hänen avukseen, et torju vaaraa hänen päältään. Ei ole vihdoin syytöin se yhteiskunta, joka sallii myrkyn näin turmella jäseniään. Mutta minkä kauhean rangaistuksen nostaakaan päällensä hän, joka voiton pyynnöstä tahi muusta itsenäisestä syystä, tavalla tai toisella, edistää isänmaansa ja kanssa-ihmisten turmiota!

Valitettavasti ei paikkakunnallamme vielä ole uusi poliisi-järjestys tullut kuntoon, joka, muun ohessa, estäisi väkeväin juomain nautinnon kaduilla, pihoissa ja porttikäytävissä. Mutta kaupungin hallitus oli kiitettävällä toimella jo viime pääsiäis-markkinoiksi määrännyt vahvistetun poliisi-voiman valvomaan yhteistä turvallisuutta ja hyvää järjestetä kaupungissamme, jonka vuoksi elämä silloin oliki hiljaisempata ja siivompata, kun kentiesi muulloin milloinkaan. Samoin toivomme näiksikin markkinoiksi saavamme kunnollisen poliisin, joka ylläpitää järjestystä ja, miten mahdollista, estää tuon inhoittavan väkeväin nauttimisen kaduilla ja porttikäytävissä. Emme myöskään voi olla kiitollisuudella mainitsematta sitä vakavuutta ja vilpitöntä oikeuden tuntoa, jonka kaupunkimme sekä valtuumiehet että hallitus ovat osoittaneet, estäessään ensi vuoden alusta viinan myymisen puoli-tuopittain. Kun näin väkeväin juomain tulva on seudullamme saatu rajoitetuksi, niin varmaan yhteinen turvallisuus ja hyvä järjestys myöskin on tuleva vakavammalle kannalle.

Wilja.


Lähde: Keski-Suomi 4.9.1875.