Joroisista (5.10.1863)
| Joroisista. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
Joroisista. Jos kesä oli epäilystä ja pelkoa tuottava, ojennellen puutos- ja nälkäsauvoja edessämme, niin on sitä vastaan paloviinan puutos tyydyttävästi parantanut tilamme. Ilolla on katsottu kuinka juopot ovat yksivakaisuudessa raittiisti töitänsä ahkeroineet; pienimmätkin rahasummat on monelta posti-(syrjä-)kylissä leipään joutaneet, ehkä ei niiltä niin hyvästi, jotka kirkon ympärillä lainehtivassa olut-tulvassa kirkko-matkoillaan uiskentelevat, johon moni kukatiesi on osan terveyttänsäkin hukuttanut. Viinan vaikuttamia pahoja töitä ja tapaturmia vahingoita ei ole paljon kuulunut, kuin vaikuttaja itse on kumossa ollut; jonkatähden toivotetaan Suomen kansalle ja valtavoimille viisautta ja neroa eteenkin päin tätä myrkkyä kansasta ulosjuurittamaan, josta seuraisi raittius ja siunaus.
Meilläkin päästiin huolella ja ikävällä elonkasvuen uutiseen, ja olemme saaneet nauttia suotuja ravinto-aineita. Kesäkuun alussa alkoi lämpöisemmät ja kasvuille soveliaammat ilmat; kuitenkin sillä ja seuraavalla kuukaudelta toisinaan satoi jäitä, joita kerran muutamassa tienoin satoi runsaamminkin, että jo paineli laihoja, kumminkin ilman sanottavaa vahinkoa. Jaakonpäivään lakkasivat jääsateiden puuskat, vaan sen perästä oli muutamia hallaöitä, jotka ei suuresti vahingoittaneet, vaan saattoivat merkin kuitenkin. Yleisesti oli ilmat enemmin sateiset; erinomattain elokuussa oli hirvittäviä rankkasateita, vaan tuulet esteli viime kesän laisista vaikutuksista. Lopulla heinänkorjuu-ajan eli elokuun alussa oli heinän kuivuulle sopimattomat ilmat, että pitkällisten sateiden alla paljon turmeltui niitetyitä heiniä.
Viljakasvut olivat enemmiten hyviä, joillen siemen oli soveliaalla ajalla kylvetty. Eikä myöhäisetkään rukiin uudiskylvöt saattaneet keväillä pelättyä onnettomuutta suuressa määrässä. Jyväin saalis on tavallinen: sadasta ruislyhteestä oli saalis kotimaisessa arvossaan 20–25 kappaa; muutkin tähkäkasvut, niinkuin otrat ja kaurat, ovat tavallisia saaliilleen ja suuruukselleen; lehtikasvuista on potaatit ja rokat hyvin onnistuneet, vaan potaattien varret monissa paikoin vahingoituivat ja lankesivat, ehk’ei potaateissa suuria virhiä nähty. Rukiin kylvölle on maa ja erittäin alavat pellot olleet märkyyden tähden sopimattomia, vaikka rukiit oli valmiita leikata onnen Perttulinpäivää, – uutisessakin siitälähin siementä; vaan syyskuun keskiaikana oli vielä peltoja kylvämättä.
Palvelijoita pestataan kuin ennenkin; keskimäiset palkat ovat: rengille 20 ruplaa ja piialle 8 eli 9 ruplaa, siihen tarpeellinen vaate niinkuin ruokakin. Kesällä leipä-aineen vähyys tunkeutui jo kovasti, että usiampia osa-viljelijöitä ja jopa muitakin oli, joiden täytyi silloin myydä eläimiänsä, syömisen ja elon puutteessa, mutta ei toki kuulunut nälkään kuolleita.
Tauteja oli: hinku lapsissa, johon jo monta kuoli; syksyllä ilmautui heissä ihonuruohduttaja. – Pahoja töitä oli: luvatoin kasken sytyttäminen, ja muutamalta sopimatoin käytös vanhaa kohtaan.
Kipiälle veljelleni saatuani tohtori von Willebrandilta lääkityskirjan, joka paljaasta hyväntahtoisuudesta Joroisiin lähetettiin vuosikausi sitte, yritettiin varaimme mukaan sitä hyväksi käyttää; ja vaikka se tapahtui puuttuvaisesti, vaikutti kuitenkin että sanottu sairas jo pystyy työhön, johon moneen aikaan ei ole kyennyt; jonkatähden sanottua hyväntekijää kiitollisesti muistelen. Kuinka moni työmies jo keski-ijässään laukeaa vaivaishoidon holhottavaksi, kuin ei kivuloisuudensa alkupuolella etsi taitavalta lääkitystä!