Hyväpäinen
Hyväpäinen Kirjoittanut Eino Leino |
- Hänt’ kotonansa lahjakkaaksi,
- hyväpäiseks sanottiin,
- viisvuotiassa lukemahan
- alkaneensa kiitettiin.
- Ja äiti katsoin kuopustansa,
- mi ulkon’ puuhas töissähän,
- riemuitsi itseksensä:
- »Hyväpäinen ompi hän!»
- Ja kylän väki kinkereillä
- papin edessä lukeissaan
- ne kaikki kiitti, miehet, naiset:
- »Kyll’ poika päästää tulemaan!»
- Ja tultuansa kouluun häntä
- kiitettiin vaan yhtenään:
- »Kas siin’ on poika, joka oppii
- kaikki noin vaan leikkinään!»
- Ja vaikka poika vastusteli:
- »Lahjakas en olekaan!»
- se auttanut ei, häntä yhä
- hyväpäiseks sanotaan.
- Toverit hänt’ kadehtiipi:
- »Ois vainen mulla moinen pää!
- Kas silloin mulla, kuten hällä
- luvut menis leikkinään.»
- Vaan poika hikoellessansa
- läksyjensä ääressä
- ajatteli: »Onnetont’ on
- olla ‘hyväpäisenä’.»
- Jos koulussa ei osanne hän,
- sanoo maister’, moititaan:
- »Niin laiska olet, vaikka ompi
- pää sulla, järki semmoinen.»
- Vaan pojan posket kalvakoiksi
- käyvät yhä enemmän,
- koukuks käypi vartalonsa,
- rintansakin pilaa hän.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.