Hyväpäinen

Kirjoittanut Eino Leino


Hänt’ kotonansa lahjakkaaksi,
hyväpäiseks sanottiin,
viisvuotiassa lukemahan
alkaneensa kiitettiin.
Ja äiti katsoin kuopustansa,
mi ulkon’ puuhas töissähän,
riemuitsi itseksensä:
»Hyväpäinen ompi hän!»
Ja kylän väki kinkereillä
papin edessä lukeissaan
ne kaikki kiitti, miehet, naiset:
»Kyll’ poika päästää tulemaan!»
Ja tultuansa kouluun häntä
kiitettiin vaan yhtenään:
»Kas siin’ on poika, joka oppii
kaikki noin vaan leikkinään!»
Ja vaikka poika vastusteli:
»Lahjakas en olekaan!»
se auttanut ei, häntä yhä
hyväpäiseks sanotaan.
Toverit hänt’ kadehtiipi:
»Ois vainen mulla moinen pää!
Kas silloin mulla, kuten hällä
luvut menis leikkinään.»
Vaan poika hikoellessansa
läksyjensä ääressä
ajatteli: »Onnetont’ on
olla ‘hyväpäisenä’.»
Jos koulussa ei osanne hän,
sanoo maister’, moititaan:
»Niin laiska olet, vaikka ompi
pää sulla, järki semmoinen.»
Vaan pojan posket kalvakoiksi
käyvät yhä enemmän,
koukuks käypi vartalonsa,
rintansakin pilaa hän.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.