Hiljaa

Hiljaa Kirjoittanut Eino Leino

Hiljaa sa kätesi ojensit,

otit pois sen vieläkin hiljempaa,

ylt’ympäri puut ne helisi

ja kuurassa kimmelsi luminen maa;

ma kuulin askelet eroovat,

näin varren vienon, mi vieri pois,

ja yksin yössä ma seisoin, – oli

kuin jotakin kaunista kadonnut ois.

Ma seisoin ja mietin ja muistelin:

Mikä olitkaan, runo kaunis sa,

jok’ äsken soit minun mielessäin

ja jok’ olit vallan jo valmiina.

Yhä tuota ma turhaan tuumailen.

Mikä poissa on, se jääpi pois.

Mut mielein tuntuu niin tyhjältä

kuin jotakin kaunista kadonnut ois.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.