Heltymys

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Jos mentyä vuotteni harharetken
sen tuokion taas olet luonani, milloin
kodin valkaman nään, rakas, suutele silloin
minun suutani valjua, kylmenevää
niin hellästi kuin teit sen onnemme illoin.
Veres lämpö mun vereeni läikähtää,
tulenliekkinä lyö läpi kuoleman hetken,
elon kirkkain muisto mun silmiini jää,
yli vuotteni mun sädekehän se heittää,
valon huippuihin luo, mut kuilut yöhön peittää,
ruman polttaa pois, pahan sovittaa.
Hymy silmies uneen mun tuudittaa,
nukun pois nykyhetkeen rakkautemme
kuin iltana ensi kohtaamisemme.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.