Hakkaaja.
(Runeberg).
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Mä hakannut oon hennoksiin,
Ja hakkaan uudestaan,
Ja kirves vaikk’ on kirkas, niin
Ei huoju honka vaan.
Mä olin ennen väkevä,
Vaan voimat väheni,
Ku paljas pettu syötävä,
Ja vesi juomani.
Jos muualle ma muuttaisin
Ja saisin herroillen,
Ken tiesi, leivän leikkaisin
Mä vielä vehnäisen.
Ja ehkä lähi kaupunki
Mun maksais vaivani –
Vaikk’ aattelen näin useesti,
Sinn’ eip’ oo toivoni.
Siell’ onko vaarat vihannat,
Ku järveen kuvastaa;
Ja päivän nousu ihana,
Ja lasku sulokaan?
Siell’ onko keto kukkiva,
Tai synkkä hongisto?
Ja kultani, nyt soittava,
Hän siellä oisiko?
Vaan pilvi poi’es pakenee
Tuon tuulen hupina –
Ja isänmaatta ihmisen
Mit’ onpi elämä?
Mutt’ ehkä Herra kansansa
Jo huolet huojentaa;
Ja ehkä syksy tullessaan
Tuo leipää parempaa.

Kvn.


Lähde: Ilmarinen 24.5.1867.