Eräs pomo

Eräs pomo. Kirjoittanut anonyymi

Pohjan kuulussa kylässä,

Kaupungissa kasvavassa,

Asuu iso pomoherra,

”Poträssikkä” aivan potra.

Renkinä uransa alotti,

Tuosta pomoksi yleni,

Mestariksi hirmuiseksi,

Kovin aivan kauhiaksi.

Äänellänsä hirmuisella,

Miehet kaikki peljättääpi,

Saattaa aivan pelkureiksi,

Ettei tohdi ensinkänä,

Puhua palkasta mitänä,

Vaan hän maksaa Pomoherra,

Minkä näkeepi hyväksi,

Parahiksi arveleepi,

Että hälle isot voitot,

Joka mieheltä tulisi,

Että saisi kallistella,

Pikaria pullistella.

Mutta tämän hän tekeepi,

Kamarissaan taitavasti,

Et’ei sitä kukaan tiedä,

Arvellakkaan ensinkänä.

Sitten työmaallen tuleepi,

Asteleepi keikuttaapi,

Ärjyä aivan hirveästi,

Miehet haukkuu halpasesti,

Aivan kehnoiksi sanoopi.

Miehet tätä kuunteleepi,

Ovat aivan peloissansa,

Edessä hirmuisen herran,

Pomomiehen pöyhkiämmän.

Tämä nyt on sanottuna,

Pohjan pomosta puhuttu.

Viel’ tekis mieli puhua,

Tälle herralle sanoa:

Heitä pois ynsiät sanasi,

Kohtelusi koiramainen,

Työmies pidä ihmisenä,

Luojan luotuna kuvana,

Käsityönä kaikkivallan.

Arvo Aate.

Lähde: Kansan Lehti 27.2.1900.