Eräs muisto

Kirjoittanut Eino Leino


1 Tähti muokkaa

Noinko putosit? Noinko katosit,
mun elämäni kultainen tähti?
Noinko käy? Hänt’ enää ei näy.
Hänen kanssansa kaunehin lähti.
Hän kuollut ei. Hänet maailma vei.
Yö yksinäisen nyt saartaa.
Kai käy myös mun kuin kävi jo sun.
Hukat huutaen hautaani kaartaa.
Vain sanon ma näin, vain anon ma näin:
lepo minulle lempeä suokaa!
En luullut näin pian jälkeenpäin,
mure tää että muistoas huokaa.

2 Säde ja kide muokkaa

Jääkylmä järkeni laukes kai
tuon liekkilammen pintaan,
kun siitä se hurmion hullun sai,
jää astui aallon rintaan.
Lait luonnon kertoo: jos keväimeen
syys yhtyy, ja säteen kide
jos ottaa onneensa alle veen,
sen hyytää jo hyinen side.
Siks varmaan nyt tuskani temmeltää
kuin tulen ja tuulien vanki,
hänen kultainen kuplansa kimmeltää
kuin kuolon ja talven hanki.

3 Joutsenjärvi muokkaa

Lien kulkenut auringon kullassa,
suvi-yöhyen suljunut aaltoja.
En muista, oliko ilta vai koi,
mut muistan, mi mieleni purppuroi.
Näin varjottoman punavalkeuden,
sen kuulin ma joikuvan joutsenien.
Ne kertoivat kesäni haaveita,
enslempeni aamujen aaveita.
Mut niitä kun lähenin, nousivat
ne päivähän päin kuin hattarat.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.