Elo ja kuolo

Elo ja kuolo. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Luojan käillä istui elon enkeli,

Alempana maa oil ensi aikoinaan;

Taivaastansa Herra harmin katseli,

Kuin jo synnin oras alkoi kasvamaan.

”Lennä”, Herra lausui enkelillensä,

”Maata syntiin saastunutta rankaiseen.

Riemu siell’ ei koskaan olko kestävä,

Luodut kaikki työnnän katoovaisuuteen.”

Synnin laaksoon käskyläinen kiiruhti,

Viikahdetta viippas, niinkuin määrättiin;

Vaan kun jäljet mullan lapsi huomasi,

Valko-enkelinen kuoloks’ mainittiin.

Eikä säästä surma: – kalpasellansa

Ruohon pienen, tammen suuren ruhjaisee;

Kuningas ja orja, valtias ja raataja

Kaikki kuolon valtaa suurta kammoilee.

Mutta uhriloista, jotka kaatelee,

Jalouden, olentoihin kätkyneen,

Mullan saastasta hän tyyskin perkailee,

Puhtahana kaikki kantaa Herralleen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.