Don Juan Manalassa

Don Juan Manalassa Kirjoittanut Charles Baudelaire

Suomentanut Kaarlo Sarkia.

Manan rannalla don Juan kun oli saanut veneen

ja Karonille antanut obolin,

jokin kerjuri, katse ylväs kuin Antistheneen,

käsin vahvoin ja ankarin tarttui airoihin.

Povin alastomin, puvut avoinna naisia kieri

sysimustan taivaan alla tuskissaan,

ja niinkuin uhriteuraslaumasta vieri

syvä, pitkä valitus hänen takanaan.

Sganarelle hältä nauraen velkaansa kiristeli.

Joka vainajalle, ken harhaili rantamaa,

käsin värisevin don Luis hänt’ osoitteli:

ivas julkimus tuo isän otsaa valkeaa.

Surupuvussa siveä, laiha Elvire tuli

luo rakastajan ja puolison petollisen

ja viime hymyä rukoilemaan suli,

sulo miss’ olis hehkunut ensi lupauksen.

Kovin suorana panssarissaan kaiteen eessä

mies kivinen seisoi laineita halkoen.

Mut tyyni sankari, katse vanaveessä,

nojas säiläänsä kylmänä, kaikkea halveksuen.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.