Ainon lempi

Ainon lempi Kirjoittanut Matti Husu

Asteli, asteli kulkuripoika,

kylästä kylähän kiersi,

neitoja nuoria syleillen kauloi

ja kulkurin lauluja viersi.

Aino, tuo Impilän ihana impi

niitylle kerran kulki,

täälläpä kohtasi kulkuripojan

mi miettehet kummat toi julki.

Metsätietä he kierteli, kaarteli,

koivut toisiaan kauloi,

kulkuripoika tuo Ainon vierellä

lemmen lauluja lauloi.

Lemmestä aaltoili Ainon rinta,

hilpeni nuori mieli,

lempeä kohisi vaahtova koski

ja lauleli satakieli.

Kosken rannalle istahti poika,

neitonen vierelle vaipui,

nuoren kulkijan lemmen lauseita

kuulemaan immyt taipui.

Ilta jo lepäilee lehdon puissa,

leuto on länsituuli,

kulkurin polvella neitonen kiikkuu,

huulihin yhtyy huuli.

Vierivät viikot, poissa on kesä,

syksyä kohisee koski –

kosken rannalla Aino taas istuu,

vaan kalpea on sen poski.

Poissa on kaihottu laulajapoika,

on rauhaton Ainon rinta,

kesäisen lemmen laulelmista

on maksettu kallis hinta.

1930

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.