Aamuruskon häät

Aamuruskon häät Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Seppeleen solmii luonto kulmillensa,

sataiset värit välkkyy viitassaan,

siroittaa kesän keijut kutreillensa

tuhannet tuoksuaarteet lippaistaan.

Läikyttää länsituuli järven pintaa,

rannoilla ravaa aallot rajupäät,

kesäinen saatto kulkee kummun rintaa –

alkaneet ovat aamuruskon häät.

Virittää metsän kuoro virsiänsä,

maaemon antaessa aarteitaan,

aurinko siunaa armaat vihkimänsä,

joilla on kultaa helmat tulvillaan.

Ihanan ihmeen tuntee ihminenkin,

sieluunsa kuuluessa kutsun tään:

Alhosta astu mustain murheidenkin,

tuoksuihin tule kuulaan suvisään.

Auringon anna poistaa poves kirsi,

ammenna aartehia Äiti Maan,

viritä utuisien untes virsi,

sydämes sykkeet saata kuulumaan.

Sydämes sykkeet, tuskat tuntemasi,

surusi suuret, pitkät piinayöt,

povesi poltteet, kaipuut kantamasi,

ikävät iltain, oudot orjantyöt.

Sovita soittos kanssa kaihojesi,

viritä virtes tahtiin sydämes,

säveliin särje mustat murehesi,

kohota korkealle katsehes.

Kohota katsehesi! Suven sulot

ylväinä taasen ympärilläs näät,

tuoksuvat tuolla jälleen kuivat kulot –

alkaneet ovat aamuruskon häät.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.