»De profundis.«

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Syvyyksistä puolees, Herra, huudan, rukoilen ja käännyn.
Alle suuren syntikuorman aivan tukehdun ja näännyn.
Viimeinkin jo armos mulle anna ansiotta loistaa –
armos ensi säteily jo synnin surun multa poistaa.
Kuinka syvälle, oi Herra, suohon sortua mun täytyy,
ennenkuin suot kätes mulle, polku korkeuteen kääntyy?
Syvyydestä puolees, Herra, huudan, synnin suruun näännyn.
Auta mua, tue, nosta, puolehes kun viimein käännyn!


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.