Vanki (Koskela)
Vanki Kirjoittanut Unto Koskela |
- Minun aurinkoni –
- kellertävä neliö
- rosoisella lattialla.
- Se on hyvä.
- Ei ole ihmisiä,
- on vain vartijoita,
- harmaapukuisia,
- heillä on kiiltäviä avaimia vyöllään.
- Olen turvassa.
- Jostakin kuuluu elämän hengitys –
- kaukainen, kumea läähätys.
- Petojen ääni.
- Aina, kun rautaiset saranat kirahtavat,
- vapisen:
- pian minut heitetään
- elämän kuumaan syliin.
- Voi, minä pelkään,
- että vapaus surmaa minut.
Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.