Vanki

Kirjoittanut Unto Koskela


Minun aurinkoni –
kellertävä neliö
rosoisella lattialla.
Se on hyvä.
Ei ole ihmisiä,
on vain vartijoita,
harmaapukuisia,
heillä on kiiltäviä avaimia vyöllään.
Olen turvassa.
Jostakin kuuluu elämän hengitys –
kaukainen, kumea läähätys.
Petojen ääni.
Aina, kun rautaiset saranat kirahtavat,
vapisen:
pian minut heitetään
elämän kuumaan syliin.
Voi, minä pelkään,
että vapaus surmaa minut.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.