Tyvenessä
Tyvenessä Kirjoittanut Unto Koskela |
- On meri kolkon harmaa, pilvet riippuu
- kuin repaleiset harsot päissä mastojen.
- Me kaikki liikumme kuin houreunta nähden,
- pään päällä veltot poimut purjeitten.
- Olemme jossain tuntemattomassa,
- ei täällä ole laiva käynyt milloinkaan.
- Olemme tyvenessä olleet ikuisuuden,
- ja väsyneet jo tuulta toivomaan.
- Me horjumme, kuin uni pirullinen
- jo kaiken voiman ruumiistamme vienyt ois.
- Ja oudon meren harmaa, kuolleen harmaa vesi
- on vankila, jost’ emme pääse pois.
- Kuin keulakuva puisin, tyhjin silmin
- tähyillen taivaanrantaan tuntemattomaan,
- niin tuijotamme partaan yli tyyneen veteen.
- Ja tuuli viriä ei milloinkaan.
Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.