Talvilaulu

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Vain surra ja surra, vain surra ma saan,
on taivahalla tähdet niin kylminä vaan,
niin hyinen on mailma joka hetki.
Pyryss’ ihmiset ne kulkee, ei jälkeä näy,
lumihangissa he kahlaa ja kuolohon käy,
– mihin matka, mihin vie tämä retki?
He virvatulen näkee, kun eksytti tie,
he ponnistellen käy, – muka ystäviin se vie
tai taloon, miss’ on lämpöiset kylyt!
Ja toinen jos on tiellä, he maahan hänet lyö,
niin sortuvat he itse, ja silmät sulkee yö,
– oi, ihmiset, älkää olko tylyt!


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.