Taittunut kukka.
(Mukailema.)
Kirjoittanut Gustaf Gideon Forsman


Kolm’ veikkoa, matkalla ollessaan,
Oil kerran saapunut ravintolaan.
”Onk’, rouvani, oltta ja viiniäkin?
Ja missä on tyttönne, hienoisin?”
”Kyll’ oltta ja viiniä oivaa on;
Vei tyttöni tuoni se tunteeton”.
Ja kun he nyt astuvat kammiohon,
Kas, mustassa arkussa neitinen on.
Yks’ veljistä peittehen tempaisee,
Hän silmävi häntä ja huokailee:
”Jos hengissä oisit, sa herttainen,
Täst’ hetkestä oisitpa kultaisen’”.
Pan’ toinen paarille peittehen het’,
Ja helminä kiilsi sen kyynelehet:
”Voi, että sä tok’ oot kylmänä nyt!
Mont’ vuotta ma oon sua lempinyt”.
Mut kolmas nostipa jälleen sen,
Ja suuteli huulia neitokaisen:
”Ma oon sua lempinyt, armahinen!
Oi, oot ijän-kaiken sa morsiamen’!”


Lähde: Forsman, Gustaf Gideon 1882: Pohjolan puolukoita: keräymä runoja, suomennoksia ja alkuperäisiä, sepinnyt G. G. F. G. W. Edlund, Helsinki.