Soutaja.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Oi, laula, poikanen,
Nyt purtta soutaen;
Sun voimas muuten herpoaa,
Ken matkaa sitte jouduttaa?
Ei aalto liikahda,
Ja lännen puolella
Vaan juomu heikko kajastaa;
Ja pilvi vettä varjostaa.
Oi, lausu, poikanen:
Minn’ matkas kiiruinen,
Kun yöhytkin on uupunna,
Ja yksin reudot voipunna?
Sa lintuparvea
Nyt ootko ajossa,
Sa kuikkaa, vaiko sorsasta
Nyt jahtaat ranta rannalta?
Oi, kaiku, metsien
Ja vuorten takuinen,
Sa ennen, nytkin tutkiva,
Ma sulle tahdon vastata:
En lintuparvea
Nyt oo ma ajossa,
En kuikkaa, enkä sorsasta
Nyt jahtaa ranta rannalta.
Ma mieltäin jahtailen:
Jok’ airon vetonen,
Jos helppo, josko heikko lie,
Mun lähemmäksi mieltäin vie.
Miss’ sauvu tupruaa
Päin vaaran kukkulaa,
Miss’ järven päässä suojan nään,
Sinn’ mielein karkas enneltään.
Siell’ on se vastassa
Jo ennen aamua,
Kun pursi entää rantahan,
Ja mie jo neidon helmahan.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.