Sonetti.

Kirjoittanut Simo Korpela


On kotiin, kotiin toivo kulkevalla,
Lähteelle elon kuolevaisen kaipuu.
Mut täällä kaikki katoaa ja haipuu
Kuin öinen usva aamutuulelmalla.
Juur’ seisoo puu, nyt kätkee se ja taipuu,
Nyt kukka kukoistaa, jo vei sen halla.
Juur’ kevät riemuja soi kaikkialla,
Jo riemut raukenee ja laulut vaipuu.
Luo, sydän, maasta vaiheiden ja harhain,
Luo uskon katse iankaikkisuuteen,
Ijaiseen valoon taakse tähtitarhain!
Näin kuolon kodista käyt kotiin uuteen.
Oi osa autuain, oi osa parhain,
Kun kuoleva pääs’ kuolemattomuuteen!


Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.