Sata vaunulastia
Sata vaunulastia Kirjoittanut Unto Koskela |
- Sata vaunulastia. Purettava päivässä.
- Kullankeltaista, tuoksuvaa puuta,
- lankkujen päissä kirkuvat leimat.
- Ja me teemme työtä!
- Emme ehdi edes kiroamaan,
- sillä tapulin takana vaanii
- äkäinen pomo ja likainen muistikirja
- ja lopputili.
- Viisikymmentä vaunua.
- Veturimiehet noituvat, että me laiskottelemme.
- Neljäkymmentä vaunua.
- Grönroos jäi putoavan taakan alle
- ja vietiin taksabiilillä sairaalaan.
- (Kukahan maksoi kyydin?)
- Viimeinen vaunu.
- Ohitse kiitää pikamoottorivene
- täynnä valkopukuisia naisia
- ja valkohousuisia miehiä.
- Kyllä me tiedämme:
- auringonkylpyjä, krapuja,
- kahvia ja konjakkia,
- ja välillä aina hiukan
- – pthyi – hakkailua.
- Joku kiroaa kamalasti,
- kun veturi laahaa eteemme
- kolmekymmentä uutta vaunua.
Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.