Rakastajan hevonen

I. Rakastajan hevonen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Ruotsinkielinen alkuteos Älskarens häst.

Siellä, missä yömme viettelimme,

Oli meillä oiva illallinen,

Näimme siellä tytön ihmeen kauniin;

Helmitulpaanit ol’ ohimoillaan.

Hänen annoin johtaa hevostani,

Ja hän haasteli näin hevoselle:

”Varsa ruskea ja kultaharja,

Lausu, onko herrasi jo nainut?”

Hirnumalla vastaa hälle hepo:

”Ei, sen takaan, ihmeen kaunis tyttö!

Herrani ei vielä ole nainut,

Vaan sun aikoo naida syksypuolla”.

Näin nyt lausuu hevoselle tyttö:

”Jos ma tietäisin, ett’ on tää totta,

Solkeni mä löisin pirstaleiksi

Ja ne suitsihisi kiinnittäisin,

Silaisin ne silkkahopealla,

Kultoaisin kaulavitjoillani”.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.