Pohjolan neidet lännessä

Pohjolan neidet lännessä.

Kirjoittanut Lauri Soini


Mereltä neittä seitsemän
toi tuuli tullessaan.
He puitten varjoon istuivat
rannalle länsimaan.
Kajossa illan katsomaan
tulivat viiksisuut,
tulivat suuret ruunupäät
ja pienoisemmat muut.
Suloiset, sorjat neidet on,
vaan kenpä tiesi sen,
ne onko immet Vellamon
vai keijut ilmojen.
Vaan länsi heidän kaukaisen
sukunsa kuulla saa,
kun vetten taakse katsellen
he laulun kaijuttaa.
Se laulu kaihosointuinen
kainosti ilmoittaa:
etäällä pohjolassa on
yks ihanainen maa.
Sen lehdot veessä heijastuu
välillä vuorien,
ja taivas illoin, aamuisin
luo ruskon kultaisen.
On kansa siellä kunnokas
ja jäyhä toimissaan;
se korvesta on kyntänyt
valoisan viljamaan.
Ja taistot tuimat käynyt on
se nuijin, miekoinkin,
vaan ihanammat, suuremmat
runoin ja kantelin.
Se talviyöstä noussut on
suv’aamun säteilyyn;
sen laihot nosti latvojaan
jo päivän häikäisyyn. –
Niin pohjan neidet laulullaan
ihasti viiksisuut,
ihasti suuret ruunupäät
ja pienoisemmat muut.

Syyskuulla 1899.


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.