Pannahinen.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Kuin hylkiö, öinen varas
käyt iloon empien, salaa,
vaikk’ on suviaikasi paras
ja aurinko kirkkainna palaa.
Yli päilyvän lahden pinnan
soi onnea karjain kellot
ja siintävät riemuna rinnan
kylän kaukaisen tanhuat, pellot.
Mut ylle sun pannaisen pääsi
pian nousevi pilvet ja tuulet,
pian huutavan häpeääsi
lokin, turmionlinnun, kuulet!


Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.