Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa V

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa IV Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa
V
Kirjoittanut J. R. A.
Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa



Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa.
V.
(Jatk. wiime lisälehteen.)
Tuo hautojen luuttomuus on waikea selittää. Palon merkit haudan sisässä sekä nuo muutamat kalkinkaltaiset luumuruset luulisi todistawan että ruumiit näissäkin haudoissa oliwat poltettuja, samoin kuin warhemman rauta-ajan hautaraunioissa. Mutta jos poltetut luumurut hautaan koottiin, kuten mielisi otaksua, niin niitä pitäisi runsaammin haudassa löytyä, sillä ne nähtäwästi eiwät laho. Erään selityksen luulin löytäneeni tuohon kysymykseen. Käräjä-mäen harjun itäpuolella oli matalampi tasanko, jonka keskellä oli awara hietakuoppa. Tuon kuopan pohjoissyrjässä huomasin maakamaran alla puolitoista syltää lewyisen ja toista korttelia paksun tuhkakerroksen, täynnä tuollaisia palaneita luusirpaleita, joita haudoista turhaan etsittiin. Tuhkakerrosta ulettui hietakuopan syrjästä wielä noin kahden neliösylen werta, mutta kalua siitä ei löytty, waikka tarkoin etsittiin. En woinut muuta arwata kuin että siinä oli polttolawan asemapaikka, että siinä ruumiit toinen toisensa perästä oli poltettu. Kun luita tässä oli ylen runsaasti, niin kenties poltetun ruumiin luista wietiin ainoastaan wähäinen osa esikuwana wainajan kalujen ohella pyhään kalmistoon. Mainittawa on tämän ohella että lödetyssä kalustossa ei woi huomata mitään walkean haittaa; olipa kaarisoljessa wielä willalankaakin jälillä todisteena että solki oli wainajan waippaa eli waatteusta hautaan seurannut. — Nuo maan-alaiset haudat wanhemmalta rauta-ajalta owat Suomesta ainoat laatuansa, sen mukaan kuin nyt tunnetaan. Ennen on siltä aikakaudelta paljastaan hautaraunioita tunnettu.
Toisia jälkiä warhemmalta rauta-ajalta tapasin Kukonmäessä, joka on kiwiperäinen nurmikahta Ison Wahen wainiolla, eikä paljon mäen nimeä ansaitsekaan. Keskellä tuota nurmikkoa oli kakun muotoinen kumpu, jonka kohta arwasi haudaksi. Kumpu, 14 kyyn. ristiinsä ja 5 kortt. korkea, oli ruohottunut niin että ainoastaan joku kiwi pisti pinnalta näkywiin. Kummun juurta ympäröitsi kiewkehä noin puolen kyynärän korkuisista kiwistä. Oppaani kertoi että siinä luultiin olewan aarnihauta, jonka oli joskus nähty palawankin. Tuollaiset hautakummut owat warsin tawallisia Skandinawiassa ja Ahwenanmaalla, mutta Suomen mannermaalta ei ole toista sellaista tiedossa. Täällä owat warhemman rauta-ajan haudat yleensä selwiä kiwiraunioita, joiden ainoana peitteenä joskus on sammalkerros. Kaakkoispuolella tuota hautakumpua oli siellä täällä nurmikossa hautasywemiyksiä samaa laatua kuin Käräjämäessäkin ja lounaasen päin kummusta oli erään suuren nykyjään ruudilla halaistun kiwen ääressä toinen epäselwä kiwikehä, jonka keskellä ei kuitenkaan woinut kumpua eroittaa.
Kukonmäen hautasywennyksistä awattiin kolme. Myöskin niissä oli maa turveen alla poltettua, mutta löytöä ei muuta saatu kuin kuonantapaista sulannutta ainetta sekä yhdestä haudasta, turwekerroksen alta, rautainen ja niwala padan tai muun astian hanka.
Pelosta että yllämainittu hautakumpu, jonka luultiin muka aarretta säilyttämän, ennen tai myöhemmin joutuisi aarteenkaiwajain mullistettawaksi, tiedettä hyödyttämättä, päätin ryhtyä senkin sisältöä tarkastamaan. Saatua maisemakuwa kummusta ja sen asemasta, alettiin purkaminen, taaskin kerroksittain yli kaiken pinnan. Waikka koko kumpu oli turmeltunut oli se kuitenkin pääosakseen koottu kiwista, joista suurimmat pohjassa oliwat useamman miehen pideltäwät. Kiwien wälit oliwat wäkewällä mustalla mullalla täytetyt. Keskellä kummun pohjaa oli tässäkin suuri, mutta matala maaperäinen kiwi. Tuon kiwen juurelta, sen länsi- ja pohjoispuolelta löytyi jotenkin runsaasti palaneen luun sirpaleita ja niiden ohelta kaksi rautaista keihäänkärkeä, joista toinen on suora, toinen koukkuun taitettu. Skandinawian rauta-ajan haudoissa näet on warsin tumallista että aseet omat tahalla taitetut tai rikotut ikäänkuin esikuwaksi kantajankin murtumisesta. Samasta paikasta löyttiin pienen linnun sekä pienen nelijalkaisen luita ja hajalla kummun pohjalta suurempia, nähtäwästi lahonneita hewosen luita. Siellä täällä löyttiin tässäkin kummussa warsinkin länsisyrjältä samantapaista kuonaa, kuin äskenmainituissa hauta-sywennyksissä. Paitsi mainittuja löytöjä ei saatu muuta talteen kuin helmen muotoinen kierros pronssi-lewystä. Se löydettiin kummun pohjoissyrjällä. Hiiltä tässä kummussa tuskin löydettiin nimeksikään. Tutkimuksen päätettyä läjättiin kumpu entiselleen. :Tämä oli wiimemen hautatutkimus matkallani.
J. R. A.


Lähde: Uusi Suometar 13.12.1879.