Nietzschen haudalla

Nietzschen haudalla

Kirjoittanut Edith Södergran


Suuri metsämies on kuollut.
Verhoan hänen hautansa lämpimin kukka-verhoin.
Suudellen kylmää kiveä sanon:
tässä on ensimmäinen lapsesi ilonkyynelissä.
Istun haudallasi ilkkuen
niinkuin iva – kauniimpi kuin olet uneksinut.
Ihmeellinen isä!
Lapsesi eivät petä sinua,
he tulevat maan yli jumal’askelin,
hieroen silmiänsä: missä mahdan olla?
Niin, oikein ... täällä on minun paikkani,
tässä on isäni hoitamaton hauta.
Jumalat – vartioikaa ikuisesti tätä paikkaa.


Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.