Marian murhe

Marian murhe. (Mukaan latinaisen virren: Stabat mater.) Kirjoittanut Jacopone da Todi

Murehella haikialla

Seisoi äiti ristin alla,

Johon Poika naulitaan.

Sydän sykki surkiasti,

Kyyneleitä katkerasti

Silmä vuosi tulvanaan.

Voi sen tuskaa verratonta

Vaivattaissa viatointa

Ainokaista poikaansa!

Voipa määrää huokausten,

Kuin hän seisoi rinnatusten

Ristin kanssa rakkaansa!

Ken ei itkun pisaroita

Vuodattane katkeroita

Tätä huolta nähdessään!

Kumpa äitin neidellisen

Poika hurskas, taivaallinen

Käytetähän kärsimään!

Jesust’ äiti pilkattavan

Näki, ynnä kiusattavan

Synnin tähden maailman;

Kuuli hänen ristin alla

Nääntyenkin siunaamalla

Kiusaajansa kostavan.

Voi sit’ äitin kärsimystä!

Hänen kanssans’ yhdistystä

Etsiä minun pitää;

Palavalla sydämellä

Kyyneleillä kylvetellä

Herran ruumista pyhää.

Poveheni, äiti, paina

Haavat vuotamahan aina,

Joita vuosi poikasi,

Vuosi ruoskin suomittaissa

Sekä ristinnaulittaissa

Tähden suurten syntini!

Häntä tahdon katsastella,

Hartahasti huokaella

Päivieni päätteesen.

Kyyneltesi kumppaliksi

Ja surusi toveriksi

Jään mä ristin juurehen.

Mua ellys eroittako,

Luotasi pois luovuttako,

Pyhä, puhdas impyinen!

Veisata valitus-virttä

Tahdon, ja syleillä hirttä,

Joll’ on poikas’ ainoinen.

Mua hänen haavoissansa

Hautele, ja vaivallansa

Poies päästä synnistä,

Häntä kuulemaan kehoita,

Taivahan taloon osoita

Viimeisenä päivänä!

Ristinsä tukeni olkoon,

Kuolostansa mulle tulkoon

Turva vahva tuonelaan,

Että Luoja armahtaisi,

Sielu kurja onnen saisi

Käydessäni kuolemaan!

A. O[ksanen].

Lähde: Suometar 7.9.1852.