Laululintu.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


«Tän linnun laulust’ useasti
sä hellyit kyyneleihin asti:
Se ota, muista Eetua –
vaan ei lie lahja mielees? Ah!
Vai etkö lahjan antajasta
nyt enää tahdo huolia?
Voi pikku Fanny, vastaa
ja katso minua».
Hän katsoi, otti linnun, juoksi
sen kanssa kukkiensa luoksi
puutarhaan. Hänen hoidossaan
komeili kukat riemuissaan.
Vaan hänestä ne suruisilta
ja itkeneiltä näytti nyt,
niin melkein kuolevilta
kuin kukat niitetyt.
«Ah! Laulajanne on nyt vanki.
Vaan taas sen teille toimitanki
sulosti sangen laulamaan. –
Pois lennä, ollos vapaa vaan! –
Kas, vaahteraan se riemuin liitää,
sen latvahan taas laulamaan.
Ylemmä mielin kiitää –
jos siivet saisin vaan.
Vain nähdä taivaan saanko, rukka,
kuin maahan kiintyneenä kukka?
Milloinkaan enkö liitää vois
kirkkaasen avaruuteen pois?
Tuo perho, mi noin lentää täällä,
tuoll’ äsken katsoi kuoresta.
Mä rusopilven päällä
Saan kerran istua».


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.