Laki valtion viroista ja toimista suoritettavan palkkauksen perusteista

Suomen asetuskokoelma 299/1923.


L a k i
valtion viroista ja toimista suoritettavan palkkauksen perusteista.
Annettu Helsingissä, 29 päivänä joulukuuta 1923.
_______________


Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 §.

Valtion viroista ja pysyväisistä toimista suoritetaan palkkausta tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaan.

2 §.

Sellaisessa valtion virassa tai toimessa, jota ei ole sivutoimeksi katsottava, on varsinaisena palkkauksena peruspalkka määrätyssä palkkausluokassa ynnä, mikäli ei tässä laissa tai joistakin viroista asetuksella toisin säädetä, perhelisä ja ikälisä.

Eräistä viroista ja toimista suoritetaan palkkausta viran tai toimen haltijan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

3 §.

Peruspalkka, johon yleensä luetaan myös luontaisetujen raha-arvo, on, viran tai toimen vastuullisuuden ja työmäärän sekä siihen vaadittavan taidon ja kyvyn mukaan, eri palkkausluokissa vuodelta:

I:ssä  
II:ssa  
III:ssa  
IV:ssä  
V:ssä  
VI:ssa  
VII:ssä  
VIII:ssa  
IX:ssä  
X:ssä  
XI:ssä  
XII:ssa  
XIII:ssa  
XIV:ssä  
XV:ssä  
XVI:ssa  
XVII:ssä  
XVIII:ssa  
XIX:ssä  
XX:ssä  
XXI:ssä  
XXII:ssa  
XXIII:ssa  
XXIV:ssä  
XXV:ssä  
XXVI:ssa  
XXVII:ssä  
XXVIII:ssa  
XXIX:ssä  
XXX:ssä  

100,000 markkaa
 87,000 markkaa
 81,000 markkaa
 75,000 markkaa
 69,000 markkaa
 63,000 markkaa
 57,000 markkaa
 52,500 markkaa
 48,000 markkaa
 43,500 markkaa
 39,000 markkaa
 36,000 markkaa
 33,000 markkaa
 30,000 markkaa
 28,500 markkaa
 27,000 markkaa
 25,500 markkaa
 24,000 markkaa
 22,500 markkaa
 21,000 markkaa
 19,500 markkaa
 18,000 markkaa
 16,800 markkaa
 15,600 markkaa
 14,400 markkaa
 13,500 markkaa
 12,600 markkaa
 11,700 markkaa
 10,800 markkaa
 10,000 markkaa

Asetuksella määrätään tulo- ja menoarvion rajoissa, mihin palkkausluokkaan mikin virka ja toimi on luettava.

4 §.

Peruspalkkaan sisältyvät luontaisedut arvioidaan vuoden 1922 jälkipuoliskolla vallinneen hintatason mukaan ja tämän arvion perusteella vahvistetaan asetuksella, kuinka suuri osa peruspalkasta on pidettävä näiden etujen vastikkeena.

Jos asianomaiselle osoitetaan säädettyjä pienemmät luontaisedut, pidätetään peruspalkasta ainoastaan osoitettuja etuja vastaava määrä; mikäli edut ovat säädettyjä suuremmat, on pidätys laskettava säädetyistä eduista.

5 §.

Perhelisä tulee viran tai toimen haltijalle, joka nauttii palkkaa X–XXX palkkausluokassa, jos hänellä on useampi kuin yksi lapsi, joka on hänen elätettävänään ja 16 vuotta nuorempi.

Perhelisä on, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, enintään 1,200 markkaa vuodessa kultakin sellaiselta lapselta, kuin 1 momentissa on sanottu, kuitenkin niin, että sitä maksetaan yhdeltä, jos lapsia on kaksi, kahdelta, jos niitä on kolme, ja niin edespäin.

Aviopuolisoilla, jotka molemmat ovat virassa tai toimessa, josta 2 §:n 1 momentissa säädetään, ei ole oikeutta perhelisään.

6 §.

Ikälisää myönnetään, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin määrätään, sellaisen viran tai toimen haltijalle, josta 2 §:n 1 momentissa säädetään, viisivuotiskaudelta, kerrallaan neljä sadalta peruspalkasta ja kolme eri kertaa, jos viran tai toimen haltija nauttii peruspalkkaa I–XIV palkkausluokassa, sekä nelivuotiskaudelta, kerrallaan neljä sadalta peruspalkasta ja neljä eri kertaa, jos viran tai toimen haltija nauttii peruspalkkaa XV–XXX palkkausluokassa.

Virassa tai toimessa, joka siihen kuuluvien erityisten palkkaetujen johdosta on sijoitettu alempaan palkkausluokkaan, kuin mihin se laatunsa perusteella olisi kuulunut, myönnetään ikälisää viran tai toimen laatua vastaavan palkkausluokan mukaan.

Siitä, missä määrin kunnan, uskonnollisen yhdyskunnan tai yksityisestä toimesta valtion palvelukseen siirtynyt henkilö on oikeutettu palvelusajaksi ikälisän saamista varten lukemaan hyväkseen sellaisen toimiajan, määrää valtioneuvosto.

7 §.

Jos vuosipuoliskon keskimääräinen elinkustannusindeksi, laskettuna yhtäläisillä perusteilla kuin se, jonka hallitus on laskettanut vuoden 1922 loppupuoliskon elinkustannuksien suuruuden arvioimiseksi, täydellä 10:llä, 20:llä tai 30:lla sadalta eroaa vuoden 1922 loppupuoliskon indeksistä, suoritetaan rahassa menevä varsinainen palkkaus koroitettuna tai alennettuna niinikään 10:llä, 20:lla tai 30:lla sadalta. Koroitukset tai alennukset tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen vuosipuoliskon lopusta lukien, jonka aikana indeksi on todettu siten muuttuneeksi.

Jos elinkustannusindeksi kohoaa tai alenee enemmän, kuin 1 momentissa on sanottu, on varsinainen palkkaus suoritettava 30 prosentin nousua tai alennusta vastaavin määrin, kunnes lailla toisin säädetään.

8 §.

Viran tai toimen haltijan oikeus peruspalkan kantamiseen alkaa kuukauden alusta, jos hän silloin astuu virkaan tai toimeen, muussa tapauksessa sitä kuukautta, jona hän on virkaan tai toimeen astunut, lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

Oikeus perhelisän ja ikälisän kantamiseen alkaa sitä kuukautta, jona viran tai toimen haltija on saavuttanut sellaisen oikeuden, lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

9 §.

Varsinainen palkkaus suoritetaan kuukausittain edeltäkäsin kunkin kalenterikuukauden ensimmäisenä arkipäivänä.

Jos viran tai toimen haltija eroaa siitä, siirtyy toiseen virkaan tai toimeen tahi kuolee ennen kuukauden loppua, ei häneltä tai hänen oikeutensa omistajalta peritä takaisin sen kuukauden palkkausta.

10 §.

Varsinaisen palkkauksen ohella voi viran tai toimen haltija saada toimituspalkkiota, toimituskirjain lunastusta, virantoimitusrahoja, korvausta virkatoimen kustannuksista tai muita senluontoisia etuja sen mukaan, kuin on erikseen säädetty tai asetuksella vastedes säädetään, mutta nämä edut ovat otettavat huomioon määrättäessä, mihin palkkausluokkaan virka tai toimi on luettava.

11 §.

Milloin sellaisen viran tai toimen haltijalle, josta 2 §:n 1 momentissa säädetään, sairauden tai muun pakottavan syyn tähden on myönnetty virkavapautta, pidätetään virkavapauden ajalta kolmannes hänen peruspalkastaan sekä 10 §:ssä mainitut palkkaedut sijaisen palkkaamiseen.

Jos viran tai toimen haltija on virantoimituksesta pidätetty, olkoon hänen oikeudestaan palkkauksen saantiin voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty tai vastedes säädetään.

Niissä tapauksissa, joista säädetään Rikoslain 2 luvun 8 §:ssä ja saman luvun 10 §:n 3 momentissa, on laki niinkuin siellä on sanottu.

12 §.

Sellaisen viran tai toimen haltija, josta 2 §:n 1 momentissa säädetään, älköön ottako muuta palkattua tointa, josta hänellä on lupa kieltäytyä, paitsi jos se viranomainen, jonka alainen hän on, havaitsee sen voivan tapahtua hänen virkatehtäväinsä siitä kärsimättä.

Millä tavalla 1 momentin säännöstä on sovellettava, samoinkuin poikkeuksista, joita erityistä laatua olevissa tapauksissa ehkä katsotaan oikeaksi siitä myöntää, määrää valtioneuvosto.

13 §.

Sivutoimeksi katsottavan toimen hoitamisesta maksetaan palkkiota sen mukaan, kuin vuotuisen tulo- ja menoarvion rajoissa määrätään.

14 §.

Tehtävän suorittamisesta, jonka on katsottava kuuluvan virkaan tai toimeen, älköön viran tai toimen haltijalle eri palkkiota suoritettako, ellei tulo- ja menoarviossa ole varoja tällaista korvausta varten osoitettu.

15 §.

Jos viran tai toimen haltija, suorittaessaan valtion viranomaisen määräyksestä virkaan tai toimeen kuulumatonta tehtävää, on saanut virastaan tai toimestaan palkkausta, on tämä otettava lukuun määrättäessä tehtävästä annettavaa korvausta.

16 §.

Jos valtioneuvosto määrättyyn virkaan tai toimeen nähden on supistanut viran tai toimen haltijan siihen asti nauttimaa virkalomaa tai pidentänyt työaikaa taikka lisännyt tahi muuttanut virkaan tai toimeen kuuluvia tehtäviä, älköön viran tai toimen haltija siitä vaatiko eri palkkiota tai korvausta.

17 §.

Viran tai toimen haltijalle älköön annettako etuja, joita ei ole tässä laissa edellytetty. Eläkkeestä, samoinkuin armovuodesta, lahjapalkkiosta ja hautausavusta on voimassa, mitä niistä on erikseen säädettynä tai vastedes säädetään.

18 §.

Tämän lain tullessa voimaan lakkaa hovioikeuksien, keskusvirastojen, Helsingin yliopiston, teknillisen korkeakoulun ja tuomiokapitulien virkamiesten oikeus toimituskirjain lunastukseen sekä kaikkien vahtimestarien oikeus sinettirahoihin.

19 §.

Sovellettaessa säännöksiä viran tai toimen haltijan oikeudesta eläkkeeseen, leski- ja orpokassoille menevistä palkansäästöistä, armovuosista, hautausavusta ja lahjapalkkiosta, on, kunnes toisin säädetään, suorituksen ja pidätyksen perusteena, mikäli se riippuu sääntöpalkasta tai peruspalkkiosta, edelleen oleva virkaan tai toimeen ennen tämän lain voimaan tuloa kuulunut sääntöpalkka tai peruspalkkio.

20 §.

Tämän lain täytäntöön panemista ja sovelluttamista varten tarpeelliset säännökset annetaan asetuksella.

21 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1924, kuitenkin niin, että niihin virkoihin ja toimiin nähden, joihin sitä toistaiseksi ei voida soveltaa, vastedes asetuksella määrätään aika, josta soveltaminen alkaa.


Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 29 päivänä joulukuuta 1923.


Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.


Valtiovarainministeri Risto Ryti.