Kuulutus.

Kirjoittanut Johan Léman


Jopa kaivattu katosit
Eksyit kauvas etelähän
Sanonesi Sauvon maahan
Itä-kaakon kainalohon,
Kosk’et tullunna tuville
Etkä kuulunna kuilla
Hevon reessä helunani,
Tiistaina tietonesi
Sanan saattaja somahin.
Jotta olet joka viikko
Tuonut tännek’ täsmällehen
Tuomisesi tuonempata,
Selvät Suomelan sanomat.
Toiset kyllä kyläsämme
Saivat omat saalihinsa
Kauniit tievot tiloiltasi,
Mutt’ et’ muistanna minua
Ouvon-laista Oululaista;
Saan vaan valitella
Pahon päätäsi panella,
En oo saanuk, ei oo tulluk
Eikä taija tullakkana.
Sua kaipaan kavonnutta
Lento lehen sipaletta
Kysyn kyllin kymmenettä
Jonka taaksi on tavottu
Neliskolkanen nelonen,
Jossa seisoo selvät sanat
Sanan Saattaja – sanoma,
Tehty tuolla Viipurissa
Karjalaisten kaupunnissa.
Tuot on tahtonne moniki
Yli Suomen suuren saaren,
Joka kulmalle kuhuttu.
Luulen kyllin luonnosani
Jos et viru Viipurissa,
Ett’ on laukku lauvennunna
Revennynnä kulku kontti
Tipahtanna tien päälle
Puonnunna polo välille,
Tai tullut turmiohon
Oman kylän oppahilta,
Puonnut käsistä kavulle
Saanut pöyvän salvoksihin
Totutulla tavallansa.
Nytpä kyselen kyliltä
Tahon tieon talosilta,
Jos vieras Viipurista
Olis outo astununna
Erehtynnä erämaasta,
Tuntemattomiin tupihin?
Jossa häijy häpiäisi
Monen pilkkana olisi,
Sortelisi, Suomalaista,
Herras väki, heimolaista,
Punniten hyvän puhehen.
Pyyän hänen puolestansa
Anon ouvolle avuksi,
Opastakaa outolainen
Muoto puoli muukalainen,
Oulun omahan pajahan
Luokse kulta kumppalinsa,
Jossa tapais tavailtavan
Veli puolensa verevän.
Olis paljoa parempi,
Huolilleni huokiampi,
Jos toisitta toella
Konnan omaan kotihinsa
Alla mainitun majahan,
Jossa saisin sanasilla
Torastella tolvanata,
Oman oveini sisällä.

J. Léman.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 2.5.1840.