Kun äiti kuoli

Kirjoittanut Dan Andersson
Suomentanut Matti Järvinen.


Suuri suru! lauloi laulurastas ja lensi metsään,
kun aurinko painui punaisena mailleen,
surusta parkui pöllö ja lähti pois
talolta, jossa äiti oli kuollut.
Kaksitoista lyöntiä löi kello talonpojan talosta,
kun talon väki ristissä käsin
piti rukouksen Herralle, joka vihastuneena ja kovana
lähettää ankaria koettelemuksiaan.
Levätkää! lauloi käki kasteisessa lehdossa,
kun aurinko meni pois tulipunaisena.
Ja ihana oli niitty päivänkoiton hetkellä
ja kostea jokainen ruusunnuppu.
Mutta raskaasti nukkui äiti hämärän verhoamassa tuvassa,
eikä hän enää koskaan herää,
ja jäsenet, jotka vääntyivät kuolinkamppailun tuskissa,
saavat vihdoin kylmetä ja oieta.