Kosto.

Kirjoittanut Reitto Stenfors


Sy’än mitä huokaat,
Mikä murhe on?
Vihastako huokaat,
Rinta levoton?
Vihasta ma huokaan
Koko eloni,
Pitkäksikö voikaan
Tulla ikäni.
Poi’es, poi’es kuolo
Elää tahdon ma,
Toivotonna toivo
Vaatii kostoa.
Koston aika lapsi
Viha voimaton.
Viha voimakkaaksi
Milloin käynyt on.
Viha, kosto, vaino
Koska vallan saa.
Kosto ompi kaino
Luojan voimaha.
Kuolo kaikki voittaa,
Täyttää koston työt,
Kuolon kellot soittaa,
Kaikki päättyvät.

Reitto S[ten]f[or]s.


Lähde: Sanomia Turusta 26.5.1871.