Kaunotar.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kaikk’ on oivaa, mitä mielin,
Sukkelaa, mit’ arvelen;
Kaikki kuiskaa mesikielin:
”Ootte kaunoinen!”
Yksi kiittää silmän tulta,
Toinen vartta solakkaa; –
Enkö saane, peili, sulta
Seikkaa tiedustaa?
Peilikin jos silmin vainen,
Nään tok’ oitis enemmän,
Kuin tuo liuma liehamainen
Illan pitkähän.
Kyllä kiitos hauskaa oisi,
Vaikk’ on kiitos tuulonen,
Jos se sydämelle soisi,
Ei vaan poskellen.
Tän vuoks’ heill’ on sanat suulla,
Tätä lempi tarkoittaa:
Sydän parka vaan ei kuulla
Lemmen sanaa saa.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.