Käynnillä Fiskarin tehtaalla ja siihen kuuluvalla vaskikaivoksella

Käynnillä Fiskarin tehtaalla ja siihen kuuluvalla vaskikaivoksella.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén
1830.


Kävipä ryske julma Manalassa,
mä tunsin jalkain alla tutinan,
eteeni näin maan kidan aukeevan.
Mä huusin: «näenkö nyt Pohjolassa,
mit’ olen kuullut maista etelän:
syvyyden kaupungit ja maatkin nielevän?»
Mi häviöltä näytti, kohdastansa
sen työn ja taidon luomaks huomasin.
Kas, niitä seuras tänne tiedekin,
vaikuttain luontoon, että aarteitansa
maan alle kaivamiansa se suo,
verstaansa avaimenkin ahkeralle tuo.
Ja siellä taito, työ ja tiede saapi
– tulen ja veden voimat hallussaan –
kovimmat kalliotkin halkeemaan,
tuo malmin esiin, sitten puhdistaapi,
niin että sillä vaikka kultaa sais,
jos Perunmaalle asti sitä kaupittais.
Tuo vaskilevy hohtaa aikanansa
kentiesi Kiinan templin katosta.
Tuo sulku, josta hiljaa proomuja
merelle käy nyt rautalastin kanssa,
saranaraudat kenties kulkemaan
saa kerran mailmankaupan porttiin Panamaan.
Näin teollisuus, joka siivet antaa
kaupalle, neron kanssa kilpaillen,
maailman seudut liittää yhtehen.
Näin Suomen mieskin unhotettu kantaa
maailman markkinoille viimeinkin,
mit’ uutta mietti hän ja saatti ilmoihin.
Siis, vaikka vinkuu palkeet surkeasti,
niit’ orjaraukkoja en säälikkään,
enk’ harkkoa, joll’ antaa lyöntejään
tuo petomainen palja ankarasti.
Julin, sä julma ollos niille vaan:
väelläs katsanto ei orjan olekkaan.
Sun onneas, kun johdat nuo, voi kiittää:
sun hyötysi on hyöty kaikkeinkin.
Sun aikas, vaikka kaikki puuhaatkin,
myös lukuun, apuun, ystävyyteen riittää.
Myös armas puolisos on onnekas:
Englantinsa hän täällä löysi seurassas.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.