Kääntymys.
(Horatius.)
Kirjoittanut Horatius


Töin tuskin muistin haltiat harvoinkaan,
Tyrskyissä huiman tietehen harhaillen;
Nyt täytyy purjeet kääntää toisin,
Matkoja vanhoja uudistella.
Taivainen Taatto, näät, tuliliekillään
Useesti ruhtoin pilviä, ohjasi
Lävitse selvän ilman ukkois-valjakot
kiitävin vaunuinensa:
Niin että jäykkä maa sekä virtain vuo
Ja Styx ja hornat hirveät Taenaron,
Tuon kammottavan, ynnä Atlaan
Viimenen äärikin järkkyi siitä.
Voi Luoja nostaa lanseat, loistavan
Lannistaa, tuoden pilviä: ruunun tään
Fortuna julma siivin sievin
Sieppasi, tuonne sen riemuin siirsi.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.