Joutsen.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Reunalta ruskopilvien
Niin taivaan-tyynnä vaan
Joelle joutsen laskihen,
Suv’-illall’ laulamaan.
Suloa lauloi Pohjolan,
Sen taivast’ iloisaa,
Kuin päivä siell’ ei muistakaan
Suv’-öisin uinahtaa.
Kuin varjot siell’ on viileät
All’ leppäin, koivujen,
Ja lahdet kuullan-kiiltävät,
Ja laine vilpoinen.
Kuink’ autuus siell’ on armahin
Kultaansa armastaa,
Sielt’ uskoisuus on syntyisin
Ja sinne halajaa.
Näin lainehelta laineellen
Sen kiitosvirsi soi;
Ja puolisonsa rinnallen
Pian hiipi, lauloi noin:
Kyll’ enpä eloin unelmaa
Näe vuosisadottain –
Mutt’ Pohjan aalloill’ armastaa,
Sen suvell’ laulaa sain.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.