Irtyshin rannalla (1936)

Irtyshin rannalla

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Niin lauha on, tyyn’ suvi-ilta.
Omsk on kuni nukkunut ois.
Kuun hohteessa välkkyvi Irtysh,
Otavainenkin tuiketta lois.
On rannalla venheen hylky,
Sen laidat on halkeilleet,
Ja kumossa siinä se seisoo,
Sitä liejuiset huuhtoo veet.
Minä istun sen pohjalle yksin,
Yli Irtyshin silmäni luon.
Ja leppeän tunnelman mieleen
Siinä liedosti läikkyä suon.
Tuli mielehen: kumoustyrsky
On rikkonut venheen sen,
Jossa vuossadat kakspääkotka
Oli symbooli riistäjien.
Siks’ sydän nyt lauluhun syttyy;
Ja luontokin herttaisa on,
Kun kuun valohohtoisat juovat
Käy aalloilla karkelohon.
Kuu taivaalla vaisummin hohtaa
Ja tähtöset tuikuttaa.
Minä katselen haavehin virtaa.
Joka vienosti aaltoaa.
Minä mietin: on kirkkaana huomen
Vielä koittava kansoillen,
Työn urhot kun tietohon varttuu...
Kas siinä on peruste sen.


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.