Irtyshin rannalla (1936)
Irtyshin rannalla Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- Niin lauha on, tyyn’ suvi-ilta.
- Omsk on kuni nukkunut ois.
- Kuun hohteessa välkkyvi Irtysh,
- Otavainenkin tuiketta lois.
- On rannalla venheen hylky,
- Sen laidat on halkeilleet,
- Ja kumossa siinä se seisoo,
- Sitä liejuiset huuhtoo veet.
- Minä istun sen pohjalle yksin,
- Yli Irtyshin silmäni luon.
- Ja leppeän tunnelman mieleen
- Siinä liedosti läikkyä suon.
- Tuli mielehen: kumoustyrsky
- On rikkonut venheen sen,
- Jossa vuossadat kakspääkotka
- Oli symbooli riistäjien.
- Siks’ sydän nyt lauluhun syttyy;
- Ja luontokin herttaisa on,
- Kun kuun valohohtoisat juovat
- Käy aalloilla karkelohon.
- Kuu taivaalla vaisummin hohtaa
- Ja tähtöset tuikuttaa.
- Minä katselen haavehin virtaa.
- Joka vienosti aaltoaa.
- Minä mietin: on kirkkaana huomen
- Vielä koittava kansoillen,
- Työn urhot kun tietohon varttuu...
- Kas siinä on peruste sen.
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.