Haapalahden rannalla

Haapalahden rannalla.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Mä silmäelen sinua
Nyt tyyni Haapalaks’.
Oon mainettasi kuullut ma
Jo ennen kauemmaks’.
Mist’ olet saanut nimesi,
En sitä tiedä mä.
Lie ennen ollut rantasi
Täys’ haapametsiä!
Ja kuka ensin ihminen
Sun löysi seutusi?
Hän kauneuttas’ katsoen
Iloitsi varmaanki.
Sä vielä ilotuntehen
Herätät minussa,
Kun ensikerran silmäilen
Sun pintaas kaunista.
Sä rantas vielä kaunistat
Sun kaunolehdoillas’,
Ja matkamiestä virvotat
Viel’, lahti, aalloillas!
Mä vaeltaissa vettäsi
Oon aina riemuinen,
Saan huvitusta kylläksi
Mä sua katsellen.
On aivan hauska asua
Tään lahden rannoilla.
Ja vielä polvi nouseva
Saa tätä ihailla.
Sun suoja niin on laatinut
Ja luonut kauniiksi;
Sun rantas myös on sallinut
Mull’ asuinsijaksi.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.–


Lähde: Tapio 30.8.1873.