En silloin.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Kun päivä peittyy pilvehen,
Ja taivas synkkenevi,
Kun murhe hiipii mielehen,
Ja rintaa viiltelevi,
Ma lohdukseni laulelen
Ja huvikseni hyräilen.
Kun päivä taasen kirkastuu
Ja varjot valkenevi,
Kun rintain jälleen rauhoittuu
Ja mielein riemuitsevi,
Ma iloisna taas laulelen,
Ja hilpeänä hyräilen.
Vaan kun mun jätti impeni,
Pois muihin maihin riensi
Ja hyljäsi mun lempeni,
Vaikk’ ikuiseks sen tiesi,
En silloin vainen laulellut
Enk’ huvikseni hyräillyt.

–r.–r. [F. F. Brummer]


Lähde: Tampereen Sanomat 22.5.1889.